56. aihe "Hämärä"
En näe enkä tunne juuri mitään. Olen elänyt pimeydessä vuosisatoja. Keinunut ajan aallokoissa silmät kiinni, sydän supussa. Aika on merkityksetön. Ei, minä olen merkityksetön! Elän ikuisessa pimeän tuokiossa - loppumattomassa, säälimättömässä.
Kestän kyllä pimeyden mutta pelkään että yksinäisyys imee vereni, lamaannuttaa hengitykseni.
Ai! Tunsin jotakin…vatsassa…kipua! Se nousee, nousee…puristaa rintaa… en saa henkeä… pyörryttää… Auttakaa! Auttakaa! Kuuleeko kukaan?
Mitä tapahtui? Missä minä olen? Olenko minä? Hyvä Jumala, puhetta! Kuulen puhetta! En uskalla avata silmiäni…jospa ketään ei olekaan…
Tunnen otsallani jotakin lämmintä ja pehmeää… miten lämpö leviääkin koko raihnaiseen ruumiiseeni… miten tavattoman hyvältä tuntuu…Mikä se on… uskallanko koskettaa… jos vähän… tämähän… tämähän on kämmen… ihmisen kämmen… Tai sitten olen kuollut! Minun on pakotettava silmäni auki vaikka ne ovat muurautuneet tiukasti kiinni… vaikka tekisi kuinka kipeää... minun on avattava ne… täytyy saada tietää…
Erotan kasvot yläpuolellani… EROTAN KASVOT! Minähän näen, näen! On hämärää, mutta erotan lempeät kasvot vaaleanpunaista taivasta vasten…
*click*
Kohta se kasvojen virta yltyy, usko pois. Olinko nyt eka?
Jos ei haittaa, niin kysyn tässä, että tuliko nuo mainokset Vuodatukseen sen uudistuksen jälkeen?
Tuo mainoksenpakana tuli uudistumisen myötä :o/ En tykkää yhtään, pitäisi saada valita että haluaako mainostaa vai ei!
( huom. MIINA; kiukuttelen ! :oD )
Laulun ja ilon paikka. Elämä.
Kestän kyllä pimeyden...Ihania sanoja ihana tarina täynnä!!! Sinä se osaat!
Lastu, laulakaamme siis! :o)
Ruska, aamuruskoa :o)
Stansta, ajattelin laittaa kaamoksen nukkumaan :o)
Tuli mieleen yksinäinen vanhus, joka vihdoin on päässyt kaihileikkaukseen.
Ainakin saanut lempeän käden poskelleen kivun jälkeen, yksinäisyyden jälkeen.
Niin ja tuttu pohja.
Pohjien kanssa vaikeuksia.
Muutoksia tulee ja en tiedä pystynkö muuttumaan.
Nyt ei ainakaan synny yhtään mitään uutta.
Blue
Isopeikko, vielä löytyy valoa!
Blue, pidän varsinkin näistä väreistä jotka loit! Todella harmillista että pohjien teko tökkii uudistuksen myötä. Olisi kurjaa menettää Bluen blogipohjat :o(
Irene, niin on. Ei tarvitse aina edes olla fyysisesti lähellä, kunhan sydän yhdistyy toiseen :o)
Hannele, mielenkiintoista saada tietää mielikuvasi :o) Mitä kuolemaan tulee, se on varmasti helpottava olotila. Uskon. Ja toivon...
Nana, niinkö ;o)
Taika, kaunis ajatus, antaa etsimiselle tilaisuus :o)
Tulen porukkaan kiukkuamaan mainoksia!
Apeasti ja surullisesti alkava tarina päätyi kuitenkin hyvään oloon ja mukaviin tuntemuksiin. Kauniisti kirjoitettu ja tunteita herättävä!
Olen etsiskellyt kenelle haasteeni jättäisin. Löysin tämän blogisi ja päätin antaa sen sinulle. Käyppä vilkaisemassa.